Kansalaisjärjestöjen ja median käyttämien kuvastojen eettisyyttä pohditaan paljon. Vaikka edistystä tapahtuu, stereotypioita toistetaan yhä. Miten tietoa valinnoista voitaisiin lisätä? Maailma kylässä podcastin toisen kauden avausjaksossa toimittaja Susani Mahaduran kanssa aihetta pohtivat Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen, ihmisoikeusvaikuttaja Ujuni Ahmed ja globaalin kehitystutkimuksen tohtorikoulutettava Martta Kaskinen.
Vaikka keskustelua medioiden ja järjestöjen käyttämästä kurjuuskuvastosta on käyty pitkään, se näkyy edelleen erityisesti varainhankinnassa. Ihmisoikeusvaikuttaja Ujuni Ahmedin mielestä syy saman ilmiön toistumiseen on se, ettei ongelmaa ole määritelty ja sanoitettu selvästi.
– Jos puhuisimme vaikka rasismista tai rasistisista kuvastoista, luulen, että silloin muuttaisimme toimintatapojamme, Ahmed sanoo.
Ahmedin havaintojen mukaan järjestöjen kuvastoissa näkyy yhä kolonialistisia ja stereotyyppisiä piirteitä. Usein valkoinen ihminen poseeraa kuvassa mustien lasten kanssa. Jotta kuvastoa saataisiin muutettua, pitäisi ymmärtää sen takana olevia rakenteita.
– Mielestäni minimivaatimus olisi, että kampanjoiden suunnitteluun otettaisiin mukaan ihmisiä niistä yhteisöistä, joita se koskettaa. Pitää myös ymmärtää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ulkonäöllisesti menevät kohderyhmään ja se koskettaa myös heitä.
Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen on havainnut järjestöjen kuvastoissa myös kehitystä. Toimijuus on nyt enemmän kuvissa olevilla ihmisillä, eikä heitä esitetä pelkästään kohteina. Kehitettävää löytyy kuitenkin edelleen. Vaikka kehitysyhteistyötä tehdään yhteistyössä paikallisten kanssa, se ei näy kuvissa ja tarinoissa.
– Paikallisilla on halu saada muutos aikaan, ja me olemme vain tukemassa. Kun tämä käännetään nurinpäin, se uhriuttaa. Valkoisen pelastajan korostaminen on edelleen ongelma, Valtonen sanoo.
Selviytymistarinat toistavat uhritarinan kaavaa
Globaalin kehitystutkimuksen tohtorikoulutettava Martta Kaskinen kaipaa järjestöiltä kriittistä itsereflektiota. Eettisten säännösten noudattamisen lisäksi tulisi pohtia järjestötyöntekijöiden ja köyhän kylän asukkaan välistä valta-asetelmaa esimerkiksi silloin, kun henkilöltä pyydetään suostumusta hänen kuvansa ja tarinansa käyttämiseen.
– Se, että saa allekirjoituksen suostumuspaperiin, ei välttämättä ota huomioon sitä, että ihmisten voi olla vaikea ymmärtää suostumuksen pitkäaikaista merkitystä. Siitä voi olla myös vaikea kieltäytyä, Kaskinen sanoo.
Tarinankerronnan tavoissa on otettu askel eteenpäin. Sen sijaan, että henkilö esitettäisiin uhrina, pyritään nyt kertomaan voimaantumis- ja selviytymistarinoita. Kaskisen mukaan tähän liittyy kuitenkin myös ongelmia, koska kaava on usein samankaltainen kuin uhritarinoissa. Henkilö on ollut uhri, jolle suomalainen järjestö on lahjoittajien turvin antanut eväät itsensä voimaannuttamiseen.
– Tällaisessa asetelmassa valta ja toimijuus, joka muutoksen mahdollistaa, kuuluu yhä narratiivisella tasolla suomalaiselle lahjoittajalle.
Stereotypioista vapautuminen vaatii hereillä oloa
Valtosen mukaan Maailman Kuvalehden toimituksessa käydään koko ajan keskustelua sisältöjen ja kuvien tasolla siitä, kenen ääni kuuluu, kenen kuva näkyy, kuka kirjoittaa, kuvaa ja kuvittaa, ja miten jokin tietty maanosa tai valtio nostetaan esiin.
– En väitä, että olisimme stereotypioista vapaita, mutta pyrimme aktiivisesti ottamaan askelia siihen suuntaan. Se vaatii jatkuvaa hereillä oloa, Valtonen sanoo.
Ahmed näkee median toiminnassa vielä parannettavaa. Kun kehittyvistä maista uutisoidaan, jutut kirjoitetaan usein länsimaisesta näkökulmasta ja niissä keskitytään johonkin tiettyyn ongelmaan ilman laajempaa taustojen tarkastelua. Askelia muutoksen suuntaan on kuitenkin otettu.
– Suomessa asuvat afganistanilaiset ovat olleet nyt mediassa esillä, ja se on hyvä asia. Kun teemme juttua siitä, mitä jossain on tapahtunut, jutun pitäisi tuoda esiin, millaista siellä on ollut ja miten ne asiat ovat koskettaneet paikallisia, Ahmed sanoo.
Maailma kylässä -podcastin seuraavissa jaksoissa puhutaan muun muassa urheilusta ja ihmisoikeuksista, hyvästä elämästä sekä Afganistanin tilanteesta ja tulevaisuudesta. Seuraava jakso julkaistaan 18.11.
Teksti: Minna Tielinen, lähde Maailma kylässä -podcastin toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso Eroon kurjuuskuvastosta!
Kuuntele tämä jakso ja Maailma kylässä -podcastin ensimmäinen tuotantokausi Spotifyssa tai muissa podcast-sovelluksissa.
Android | Apple Podcasts| Google Podcasts | Spotify | RSS
Lue myös aikaisemmat podcast-jutut:
Podcast: Susani Mahadura haluaa kertoa vaikuttavia tarinoita
