Iara Lee kiertää maailmalla tekemässä dokumentteja ihmiskunnan isoimmista ongelmista. Leen tuorein, ilmastonmuutosta käsittelevä dokumentti ”Wantoks: Dance of Resilience in Melanesia” saa 26.5. Maailma kylässä -festivaalilla maailmanensi-iltansa.
Mikä on helpoin tapa matkustaa Guinea-Bissausta Grönlantiin? Brasilialais-korealainen dokumentaristi Iara Lee kiertää töidensä perässä ympäri maailmaa ja joutuu pohtimaan tällaisia käytännön kysymyksiä.
Toukokuussa Lee tulee Helsinkiin Maailma kylässä -festivaalille, jossa esitetään kaksi hänen ohjaustyötään. Leen uusi, ilmastonmuutosta ja Melanesian asukkaiden elämää käsittelevä dokumentti ”Wantoks: Dance of Resilience in Melanesia” saa festivaalilla maailmanensi-iltansa.
Melanesia on useamman saarivaltion ryhmä Tyynellämerellä, Australian koillispuolella. Ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu uhkaavat matalia saaria hyvin konkreettisesti.
”Heillä ei ole tehtaita tai autoja. Ilmastonmuutoksen syyt ovat näkymättömissä. Monet salomonsaarelaiset kertovat, etteivät he tunne ilmastonmuutoksen käsitettä, mutta sen sijaan he näkevät, että oma saari on jäämässä meren alle”, Lee kertoo.
Wantok-käsite on peräisin sanoista ”one talk” ja kuvaa Melanesian kansojen yhtenäisyyttä ja kielisukulaisuutta. Sanalla viitataan kielen ja kulttuurin ansiosta läheisiksi koettuihin ihmisiin. ”Wantokismi” puolestaan tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan jokaisella on velvollisuus auttaa toisia wantokeja.
Dokumentin toinen tärkeä näkökulma liittyy poliittisiin jännitteisiin: Vaikka monet Tyynenmeren saarivaltiot saavuttivat itsenäisyyden 1900-luvun lopulla, osa alueen kansoista kamppailee yhä. Uuden-Guinean saaren länsiosa eli Länsi-Papua on Indonesian miehittämä. Ranskalle kuuluvassa Uudessa-Kaledoniassa taas järjestettiin kansanäänestys marraskuussa 2018, mutta enemmistö äänestäjistä halusi pysytellä osana Ranskaa.
Lee on Cultures of Resistance -verkoston perustaja ja johtaja. Järjestö etsii rauhanomaisia ruohonjuuritason tapoja tukea oikeudenmukaisuutta. Usein sen hankkeisiin liittyy kulttuurin tukeminen.
Koska Lee työskentelee itsenäisesti, hän voi valita aiheensa vapaasti. Hänen työnsä punainen lanka on pyrkimys lähestyä ihmiskunnan ongelmia myönteisestä näkökulmasta.
Yleensä näkökulma liittyy ihmisten kykyyn voimaantua vaikeissakin olosuhteissa esimerkiksi musiikin ja runouden kautta.
Yksi häntä nyt kiinnostava teema on Slow Food -liike, jonka innoittamana on syntynyt Burkina Fason pienimuotoista maataloutta kuvaava dokumentti ”Burkinabé Bounty” (2018). Myös se nähdään Maailma kylässä -festivaalilla. Festivaali järjestetään 25.–26. toukokuuta Helsingin Rautatientorilla ja Kaisaniemen puistossa.
Teksti: Anna Tiittanen
Lue Iara Leen haastattelu kokonaisuudessaan Maailman Kuvalehdestä. Juttu on julkaisu alun perin Maailman Kuvalehden numerossa 2/2019.
