Koulutus jää usein sivurooliin kriisien keskellä. Mitä opetuksen järjestäminen hätätilanteessa vaatii? Miten huolehditaan, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jää syrjään opetuksesta? Maailma kylässä -podcastissa aiheesta keskustelevat Opetusalan kehitysyhteistyön osaamiskeskuksen erityisasiantuntija Niina Tenhio ja Suomen Unicefin erityisasiantuntija Tarmo Heikkilä. Jaksossa kuullaan Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maajohtaja Wycliffe Nshekan puhelinhaastattelu. Podcastia juontaa toimittaja Susani Mahadura.
Koulutus jää usein toisarvoiseksi asiaksi kriisin keskellä. Suomen Unicefin erityisasiantuntija Tarmo Heikkilän mukaan humanitaarisen avun rahoituksesta vain 2–4 prosenttia kohdistuu koulutussektorin työhön. Unicef pyrkii edistämään sitä, että koulutussektorin kysymykset huomioitaisiin paremmin kansallisissa humanitaarisen avun suunnitelmissa.
Heikkilän mukaan esimerkiksi Etiopiassa on viime vuosina panostettu koulutuksen kehittämiseen. Koululaisten määrä on noussut reilussa kymmenessä vuodessa 10 miljoonasta 26 miljoonaan. Samalla Etiopiassa on kuitenkin monenlaisia kehityksellisiä haasteita ja käynnissä olevia kriisitilanteita.
– Noin neljä miljoonaa lasta arvioidaan olevan koulutuksen ulkopuolella. Heistä valtaosa on maan sisäisiä pakolaisia, paimentolaisryhmiin kuuluvia lapsia tai pakolaislapsia naapurimaista, Heikkilä sanoo.
Heikkilä pitää keskeisenä, että juuri näiden lasten koulutusmahdollisuuksia tuetaan.
Opetusalan kehitysyhteistyön osaamiskeskuksen erityisasiantuntija Niina Tenhion mukaan Afganistanissa koulutuksen ongelmat liittyvät tilojen puuteen lisäksi epäpätevään henkilökuntaan. Tämä johtuu osittain korruptiosta. Opettajan pestejä ostetaan, jolloin työn saattaa saada joku, jota kiinnostaa ainoastaan vakaa tulonlähde hallitukselta. Silloin koulutuksen taso ja oppimistulokset jäävät alhaisiksi.
Tenhio pitää hyvänä uutisena sitä, että opetussektori on Suomen kehityspolitiikassa eriytymässä omaksi painopisteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että se tulee saamaan lisää painoarvoa ja mahdollisesti myös lisää resursseja tulevaisuudessa.
– Opetussektori ja koulutus on nimenomaan se, joka pitää yhteisöä kasassa silloin, kun joku kriisi iskee. Se tarjoaa erityisesti lapsille, jotka ovat kasvava uusi sukupolvi, kriisin keskellä jonkinlaista jatkuvuutta ja normaaliutta. Kun kaikki ympäriltä hajoaa, säilyy edes jotain, Tenhio sanoo.
Kriisin keskellä tarvitaan myös ammatillista koulutusta
Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka on ollut mukana järjestämässä ammatillista opetusta muun muassa Bidibidin pakolaisleirillä. Leiri on Ugandan suurin, ja siellä on Nshekan mukaan 280 000 pakolaista.
Yleensä leireillä keskitytään elämää pelastaviin toimiin kuten ruokaan, veteen ja terveyteen, ja koulutus on toissijaista. Leireillä on kuitenkin myös aikuisia, joilla ei ole koulutusta.
– Tarjoamme ammatillista koulutusta, joka auttaa heitä saamaan töitä myöhemmin. Meillä on myös ohjelma, jota kutsumme nopeutetuksi koulutusohjelmaksi. Sen tarkoituksena on auttaa ihmisiä siirtymään viralliseen koulutusjärjestelmään, Nsheka sanoo.
Nshekan mukaan harvoilla pakolaisleireillä on tarjolla perusopetuksen jälkeistä koulutusta. Kirkon Ulkomaanavun lisäksi vain harvat toimijat tekevät töitä aikuisten koulutuksen parissa.
Koronapandemia on vaikuttanut opetuksen järjestämiseen eri puolilla maailmaa
Koronakriisi on heikentänyt erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten mahdollisuuksia koulunkäyntiin. Tenhion mukaan joissain maissa koulut ovat olleet suljettuna kahden vuoden ajan eli koronapandemian alusta lähtien.
– Puhutaan jopa kadotetusta sukupolvesta. Esimerkiksi he ovat saattaneet ajautua jo lapsena matalapalkkaisiin töihin sen takia, ettei heillä ole mahdollisuutta olla koulussa. Sitä kautta he eivät jatkossakaan pääse kouluun ja se heijastuu sitten kymmeniä vuosia eteenpäin.
Tenhio näkee, että kaikkein hauraimmassa asemassa olevat lapset ovat kärsineet tilanteesta eniten. Heitä ovat esimerkiksi lapset, joilla on jokin erityistarve, nuoret tytöt ja erityisesti maaseudulla asuvat lapset.
Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt koronapandemian aikana. Lisäksi Tenhion mukaan esimerkiksi Ugandassa 10–14-vuotiaiden tyttöjen raskaudet kolminkertaistuivat pelkästään maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna 2020.
Myös Heikkilä näkee ongelmana sen, että erityisesti ne lapset, jotka ovat jo ennen kriisiä olleet vaikeassa ja haavoittuvassa asemassa, tippuvat usein kriisin puhjettua opetuksesta. Hänen mukaansa varhaiskasvatusta pyritäänkin nyt mahdollistamaan ja tukemaan maailmalla yhä enemmän.
Heikkilä pitää tärkeänä, että valtiollisia resursseja keskitettäisiin nimenomaan perusopetukseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu kaikkialla.
– Etiopiassa jopa 25 prosenttia valtion budjetista ohjautuu koulutussektorille, mutta se painottuu korkea-asteen opetukseen. Kun haavoittuvassa asemassa olevat lapset eivät pääse jatkamaan opintoja alkupäästä, tämäkään budjettiosuus ei kohdistu heihin, Heikkilä sanoo.
Kevään viimeisessä Maailma kylässä -podcastin jaksossa keskustellaan vihreän siirtymän haasteista. Jakso julkaistaan 17.5.
Teksti: Minna Tielinen, lähde Maailma kylässä -podcastin jakso Miten opetus järjestetään kriisin keskellä?
Kuuntele tämä ja kaikki Maailma kylässä -podcastin aiemmat jaksot Spotifyssa tai muissa podcast-sovelluksissa.
Android | Apple Podcasts| Google Podcasts | Spotify | RSS
Lue myös aikaisemmat podcast-jutut:
Podcast: Ilmastokriisi heikentää elämänlaatua globaalissa etelässä
Podcast: Afganistanin tilanne pelottaa myös Suomessa asuvia afganistanilaisia
