Kenen vastuulla ovat urheilun ihmisoikeudet? Muuttuuko maailma keskustelemalla vai tuomitsemalla? Maailma kylässä -podcastin toisen kauden toisessa jaksossa toimittaja Susani Mahaduran vieraina ovat muusikko, toimittaja ja Ihmisoikeusliiton kampanjasuunnittelija Tommy Lindgren ja SASKin kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesala. Lisäksi aihetta kommentoi jalkapalloilija Riku Riski.
Urheilun ihmisoikeudet nousivat keskusteluun, kun kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa myönsi vuonna 2022 pelattavat jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Qatarille. Vuosien saatossa stadionien rakennustyömailla on kuollut tuhansia siirtotyöntekijöitä huonojen työolojen takia. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesalan mukaan Qatarissa on noin kaksi miljoonaa siirtotyöntekijää, jotka muodostavat noin 90 prosenttia maan työvoimasta.
– Siirtotyöntekijät ovat yleensä köyhistä oloista, ja tarkoituksena on taata toimeentulo kotimaassa omalle perheelle ja läheisille. Usein pettymys on karvas, kun todellisuus on jotain ihan muuta, Vesala sanoo.
Vesalan mukaan rekrytointimaksut ovat korkeita ja palkat jäävät usein maksamatta. Kun siirtotyöntekijä palaa kotimaahan, velkaa saattaa olla enemmän kuin lähtiessä. Myös työkyky on voinut kärsiä. Tästä huolimatta kisojen boikotointi ei välttämättä ole aina paras ratkaisu.
– Kun ajattelee työntekijän näkökulmasta, niin he eivät toivo sitä, että heidän toimeentulonsa ja työnsä häviää. He haluavat tehdä työtä turvallisissa olosuhteissa ja saada siitä elämiseen riittävää palkkaa.
Muusikko, toimittaja ja Ihmisoikeusliiton kampanjasuunnittelija Tommy Lindgren on samalla linjalla. Työntekijöiden näkökulman lisäksi hän painottaa myös ekologista hintaa, jonka stadionien rakentaminen Qatariin on jo aiheuttanut. Jos kisat peruttaisiin nyt, stadionit jäisivät kokonaan käyttämättä. Kansainvälinen painostus on auttanut saamaan aikaan joitain parannuksia siirtotyöntekijöiden oloihin, ja myös urheilumaailma on ottanut askelia muutoksen suuntaan.
– Esimerkiksi Fifa, Kansainvälinen olympiakomitea ja jotkut muut kansainväliset urheilun kattojärjestöt ovat ottaneet käyttöön ihmisoikeuskriteerejä ja tarkentaneet sitä, millä perusteilla kansainvälisiä arvokisoja voidaan jatkossa myöntää. Läpinäkyvyyttä tarvitaan kuitenkin vielä paljon enemmän, Lindgren sanoo.
Eettiset syyt estivät harjoitusleirille osallistumisen
Qatarin työolot ja ihmisoikeuskysymykset nousivat otsikoihin Suomessa, kun jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi lähtemästä Suomen A-maajoukkueen harjoitusleirille Qatariin tammikuussa 2019. Päätöksen taustalla olivat eettiset syyt. Asiasta uutisoitiin Suomen lisäksi myös ulkomailla.
– Se oli henkilökohtainen päätökseni, enkä osannut toivoa sen enempää. Yllätyksekseni huomasin, että mediassa puhuttiin enemmän itse aiheesta eikä vain päätöksestäni, eli lopputulos oli hyvä, Riski sanoo.
Riski ei koe, että hänen päätöksensä jättää harjoitusleiri väliin olisi avannut keskustelun Qatarin MM-kisojen ihmisoikeusloukkauksista. Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, millaisen keskustelun se sai aikaan ja kuinka paljon tukijoita sen taakse asettui.
– Keskustelu kisojen ongelmallisuudesta ei ainakaan vähentynyt. Sitä, että muuttuiko jokin asia, en osaa sanoa.
Myös suomalaisessa urheilussa on kipukohtia
Lindgrenin mielestä eri ihmisoikeuskysymyksiä ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Haasteet eivät liity ainoastaan Qatariin tai muihin maihin, vaan katse on suunnattava myös siihen, mitä suomalaisen urheilun ja liikunnan arjessa tapahtuu.
– On puhuttava esimerkiksi siitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu urheilussa. Minkälaista syrjintää ilmenee, joutuvatko ihmiset kohtaamaan rasismia ja toteutuuko sukupuolten tasa-arvo, Lindgren sanoo.
Se, miten media käsittelee miesten ja naisten urheilua, tai se, onko suomalaisessa urheilussa riittävästi naisia päättäjäasemassa, ovat Lindgrenin mielestä myös omalla tavallaan ihmisoikeuskysymyksiä. Keskeisiä asioita ovat myös esimerkiksi liikuntatilojen esteettömyys ja seksuaalivähemmistöjen asema urheilussa.
Vastuu epäkohtiin puutumisesta ja vähemmistöjen puolustamisesta kuuluu kaikille. Silti epäkohdat tulevat usein julki ja yleiseen keskusteluun vasta silloin, kun yksittäinen urheilija tuo esiin kokemansa syrjinnän.
– Kun epäkohta saa kasvot, se koskettaa enemmän suurta yleisöä. Yksilölle se on kuitenkin iso taakka kantaa, Vesala sanoo.
Maailma kylässä -podcastin seuraavissa jaksoissa puhutaan muun muassa hyvästä elämästä sekä Afganistanin tilanteesta ja tulevaisuudesta. Seuraava jakso julkaistaan 2.12.
Teksti: Minna Tielinen, lähde Maailma kylässä -podcastin toisen tuotantokauden toinen jakso Ihmisoikeuksista viis, kunhan kassa kilahtaa – Mitä Qatarin MM-kisoista pitäisi ajatella?
Kuuntele tämä jakso ja Maailma kylässä -podcastin ensimmäinen tuotantokausi Spotifyssa tai muissa podcast-sovelluksissa.
Android | Apple Podcasts| Google Podcasts | Spotify | RSS
Lue myös aikaisemmat podcast-jutut:
Podcast: Kurjuuskuvaston muuttaminen vaatii taustalla olevien rakenteiden ymmärtämistä
