Suomea pidetään kansainvälisen konfliktinratkaisun suurmaana, mutta pitäisikö rauhaa rakentaa myös Suomessa? Miksi asioista keskusteleminen on niin vaikeaa? Maailma kylässä -podcastin viimeisessä jaksossa toimittaja Susani Mahaduran vieraina ovat Espoon piispa Kaisamari Hintikka ja sovittelija Marie Makweri.
Suomi komeilee kansainvälisten tilastojen kärkisijoilla riippumatta siitä, mitataanko tasa-arvon toteutumista, oikeuslaitoksen riippumattomuutta vai ilmanpuhtautta. Vaikka asiat ovat meillä suhteellisen hyvin, vastakkainasettelu korostuu keskustelukulttuurissa. Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n projektimanageri Marie Makweri muistuttaa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä.
– Konfliktit eivät syty sodiksi yhdessä päivässä. Ne ovat aluksi vain pieniä kipinöitä siellä täällä, jotka räjähtelevät ja leviävät ajan kuluessa. Siksi pienille signaaleille tulisi olla erityisen herkkänä, Makweri sanoo.
Ulkomailla ja Suomessa konfliktinratkaisun parissa työtä tehnyt Makweri pitää tärkeänä, että myös suomalaiset pysähtyisivät miettimään, miten meillä ratkaistaan konflikteja, keskustellaan rakentavasti ja lähestytään ongelmatilanteita.
– Suomessa on joukko kansainvälisen konfliktinratkaisun parissa työskenteleviä ammattilaisia. Heidän asiantuntemustaan pitäisi osata hyödyntää paremmin myös Suomen sisäisten ristiriitojen ratkaisemisessa.
Rasististen asenteiden purkamiseen tarvitaan työkaluja
Espoon piispa Kaisamari Hintikan mukaan rasismin tunnistaminen on Suomessa vielä lapsenkengissä. Tällä hetkellä keskustelussa keskitytään lähinnä riitelemään siitä, onko jokin teko rasistinen vai ei.
– Vaikka ilmiö on vanha, meillä ei ole yhteistä käsitystä siitä, mikä on rasismia ja millä tavalla se ilmenee yhteiskunnassa, Hintikka sanoo.
Hintikka näkee, että rasismi on arkipäiväistynyt samalla kun suomalainen yhteiskunta on muuttunut moninaisemmaksi. Tästä johtuen emme osaa ottaa asiaa yhteiskunnalliseen tarkasteluun ja sellaiseen keskusteluun, jossa etsitään työkaluja, joiden avulla voidaan purkaa rasistisia asenteita.
Myös vastakkainasettelu estää keskusteluyhteyden syntymistä. Hintikan mukaan sosiaalinen media on yksi tekijä, joka on muuttanut keskustelukulttuuria.
– Siellä ei synny perinteistä vuorovaikutusta. Jokainen voi huutaa omaa agendaansa ja omia ajatuksiaan ilman, että tulee välitön kokemus siitä, että joku toinen kuulee ja reagoi asiaan.
Keskustelu on tasapainoilua tunteiden kanssa
Hintikka pitää keskustelun tärkeimpinä elementteinä kuuntelemista, rehellisyyttä ja vuorovaikutusta. Hän kokee, että tämän päivän keskustelukulttuurissa olemme menettäneet nämä taidot.
– Meidän täytyy taas opetella keskustelemaan asiallisesti. Näitä taitoja pidettiin ennen sivistyneen ihmisen kansalaistaitoina, mutta nyt joudumme opettelemaan niitä uudelleen, Hintikka sanoo.
Hintikan mukaan on tärkeää olla valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja olla valmis kuuntelemaan omista ajatuksista poikkeavia näkemyksiä. Näin voidaan päästä keskusteluun, jolla on merkitystä.
Myös Makweri pitää kuuntelemista keskeisenä keskustelun osana. Sen lisäksi keskustelu vaatii tasapainoilua omien tunteiden ja reaktioiden kanssa. Osapuolet ottavat vastaan toistensa tunteita ja joutuvat miettimään, miten he tulkitsevat toista ja reagoivat toisen puheeseen.
– Keskustelu on mielipiteiden, tarinoiden ja ajatustenvaihtoa. Ei voi vain keskittyä siihen, mitä itse puhuu ja että oma pointti menee läpi, Makweri sanoo.
Makweri näkee, että konflikti voi olla mahdollisuus oppia ja kehittää itseään. Samalla se voi olla muutos parempaan. Jotta ratkaisuun olisi mahdollista päästä, on tärkeää pyrkiä ymmärtämään toisen osapuolen mielipiteitä.
Teksti: Minna Tielinen, lähde Maailma kylässä -podcastin kuudes jakso Mitkä ovat suomalaisen keskustelukulttuurin kipupisteet?
Kuuntele tämä ja aiemmin julkaistut Maailma kylässä -podcastin jaksot Spotifyssa tai muissa podcast-sovelluksissa.
